Kouluruokapäivässä aikamatkataan sadan vuoden taakse ja takaisin

Millaista suomalaislasten koulunkäynti oli 100 vuotta sitten? Kuka keksi aloittaa kouluissa maksuttoman kouluruoan tarjoilun ja miksi? Miten se vaikutti oppilaiden elämään ennen, entä nykyään?

Sadassa vuodessa köyhäinavuksi tarkoitetun maksuttoman vellilautasen ympärille on kasvanut monipuolinen ruokakasvatuskokonaisuus. Meistä on tullut kansainvälisiä edelläkävijöitä niin kouluruokailun kuin koulun ruokakasvatuksen kehittämisessä.
Jotta voi katsoa eteenpäin on hyvä pysähtyä välillä miettimään, mistä ollaan tultu ja miten pitkä matka ollaan kuljettu.

Toimintapisteen tarkoitus on

  • tutustuttaa suomalaisen kouluruokailun ja ruokakasvatuksen historiaan ja kehitykseen
  • tarjota mielenkiintoisia tarinoita ja oivalluksia vuosien varrelta
  • auttaa huomaamaan kehitystä ja tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia

Materiaaleja 

Aikamatka suomalaiseen kouluruokailuun
– o
hjeet toimintapisteen järjestämiseen

  • Tutustukaa yhdessä kouluruokailun historiaan: mitkä asiat tulivat yllätyksenä? Mikä kiinnosti teitä? Mistä haluaisitte kertoa muillekin?
  • Valmiin aikajanan suomalaisen kouluruokailun historiasta löydät täältä: Kouluruokapaiva – kouluruokailun aikajana. Voitte hyödyntää sitä ja printata sen esim. seinälle tai piirtää omanne.
  • Tämän jutun lopusta löydätte kuvia ja lisätietoja suomalaisen kouluruokailun kehityksestä eri aikakausina.
  • Idea: haastatelkaa omia vanhempianne, isovanhempianne, opettajia, keittiön väkeä siitä, millaista kouluruokailu oli, kun he olivat lapsia. Saatte lisää tietoa ja tarinoita.
  • Miettikää, mitä ja miten haluaisitte kertoa toisille kouluruokailun historiasta. Mitä hauskempi ja osallistavampi idea, sen parempi! Esimerkkejä toteutustavoista:
    • aikajanajuliste seinällä
    • aamunavaus tai esitelmä
    • blogikirjoitus koulun nettisivuille
    • kuvasarja eri vuosikymmenten kouluruokailusta aulassa
    • Kahoot -visa eri luokkien kesken
    • Voisiko joku isovanhemmista tai vanhemmista tulla haastateltavaksi ja jakaa omia muistoja? Kuinka monelta vuosikymmeneltä olisi mahdollista saada joku kokemusasiantuntija mukaan?

HISTORIALLISTA TAUSTAA

Sadassa vuodessa köyhäinavusta kansainväliseksi edelläkävijäksi – aikamatka suomalaisen kouluruokailun ja ruokakasvatuksen historiasta tähän päivään

Suomalainen sosiaalinen innovaatio, maksuton kouluruokailu, kehittyi unelmasta saada lapset kouluun ja luoda nuorelle kansalle parempi tulevaisuus. Olemme kulkeneet pitkän matkan kansainväliseksi edelläkävijäksi. Lautasen ympärille on kasvanut 70 vuodessa monipuolinen ruokakasvatuskokonaisuus. Perusta on silti pysynyt samana: kaikille tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti.

Helsinki on toteuttanut maksutonta kouluruokailua edelläkävijänä jo vuodesta 1943. 

Yhteinen voimannäyte

Sata vuotta sitten Suomi taisteli monien kehitysmaille tyypillisten ongelmien kanssa. Maatalouteen nojaava elämäntapa vaati koko perheen työpanoksen, myös lasten.

Kuvaaja: Jääskeläinen 1909 / Museovirasto

Lapsia töissä pellolla pellolla Vallilassa / Helsingin kaupunginmuseo.

Pitkät koulumatkat ja koulupäivät vähäisillä eväillä eivät houkutelleet lähettämään lapsia koulutielle. Jos joku lapsista sai etuoikeuden käydä koulua, oli se usein perheen vanhin poika. Tytöistä vain harvat pääsivät kouluun.  

Poika kulkemassa hiihtäen kouluun Klaukkalaan Harjusta / Museovirasto

 

Augusta af Heurlin / Museovirasto

Augusta af Heurlin  (1847 – 1918) oli yksi aikansa suurista kansalaisvaikuttajista.  Hän toimi muun muassa tyttöjen ammattikoulutuksen hyväksi. Augusta oli sitkeä, peräänantamaton nainen, jolla oli voimakas tahto, suuri sydän ja suunnaton aloitekyky.

Augusta oli vakuuttunut siitä, että yhteiskunnan kehitys vaatisi koko kansan koulutusta. Lapset oli saatava kouluun. Idea oli yksinkertainen: kansakoululaisille tarjottaisiin lämmin keitto koulupäivän aikana. Tämä auttaisi lasten jaksamista koulussa ja toimisi vanhemmille houkuttimena lasten kouluun lähettämisessä.

Augustan johdolla perustettu Koulukeittoyhdistys aloitti toimintansa vuonna 1905. Lukuisat naisjärjestöt lähtivät tekemään unelmasta totta.

Ruoanjakelu kansakoulussa / Helsingin kaupunginmuseo

 

Yhdistys pystyi jo vuonna 1918 tarjoamaan 18 000 lapselle mahdollisuuden ilmaiseen lämpimään kouluateriaan, mikä oli erittäin poikkeuksellista ensimmäisen maailmansodan runtelemana aikana. Onnistumisen ytimessä oli yhteistyö.

Unelmasta laiksi

Kouluruoka oli tarkoitettu alussa vain vähävaraisille, mutta pian tavoitteeksi muodostui saada aikaan kaikille lapsille kuuluva etu. 

Kansanedustaja Miina Sillanpää puhumassa eduskunnassa / Museovirasto

Suomen ensimmäinen naisministeri ja maan pitkäaikaisin naiskansanedustaja Miina Sillanpää teki ensimmäisen aloitteen päivittäisen aterian tarjoamisesta kaikille koululaisille jo 1920-luvulla oppivelvollisuuslain tullessa voimaan. Ehdotus ei kuitenkaan toteutunut rahoitusongelmien vuoksi.

Sinnikäs työ toi myöhemmin tulosta: vuonna 1943 kansakoululakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan viiden vuoden sisällä koko maan kansakouluissa oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria.

Vallilan kansakoulun kouluruokailua ruokasalissa. Kuvaaja: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo

Soppalautasesta kohti ruokatajua ja kestävää gastronomiaa

Kouluruokailu kehittyi Suomen mukana, seuraillen ajan ilmiöitä.

  • Alkuun kouluruoka koostui lähinnä puuroista ja velleistä.
  • 1950-luvulla lusikoitiin kahden viikon välein toistuvia kaali- ja lihakeittoja, ohrapuuroja ja makaronivellejä. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ilmestyi lasten lautasille mahdollisuuksien mukaan.
  • 60-luvulla kuvaan astuivat haarukat ja veitset ja leivän päälle saattoi olla tarjolla jopa makkaraa.
  • 70-luvulla ruokalistat monipuolistuivat vauhdilla: risotto, jauhemaksapihvit ja kanaviilokki tulivat listoille, punajuuren rinnalle tuli juures- ja kaalisalaatteja. Alettiin puhua myös erityisruokavalioista.
  • Nousukaudella 80-luvulla ruokalistat kansainvälistyivät ja monipuolistuivat: pastaruoat löivät läpi ja broilerinkoivet löysivät tiensä lautasille. Koululaisia otettiin mukaan kehitystyöhön asiakaskyselyiden muodossa.
  • 90-luvun alun laman myötä listoilta peruttiin broilerinkoivet, asiakaspalaute puolestaan poisti tillilihan ja A-vitamiinikeskustelun ansiosta katosivat maksaruoat. Koululaiset saivat yhä useammissa paikoissa ottaa ruokansa itse. Teemapäivät ja
    -viikot tulivat jäädäkseen.
  • 2000-luvulle mentäessä ruokalistoihin haettiin entistä enemmän vaikutteita ulkomailta, kun muun muassa lasagnet ja tortillat ilmestyivät lautasille. Koulukeittiön rooli laajeni monessa paikassa aamu- ja välipalan myyntiin ja samaan aikaan limu- ja karkkiautomaatteja alettiin poistaa kouluista. Samaan aikaan ruokalat muuttuivat ravintoloiksi ja keittäjät ruokapalvelutyöntekijöiksi.
  • 2010-luku toi uuden opetussuunnitelman (OPS16), joka nosti kouluruokailun oppilashuollosta osaksi koulun opetus-­ ja kasvatustehtävää. Raaka-aineiden osalta suunnattiin kohti kestävää gastronomiaa: ilmastoviisaus alkoi näkyä muun muassa kasvisruokapäivissä ja ruokahävikkikampanjoissa.

Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki vastasi #kouluruokapäivä-tapahtuman kävijöiden kysymyksiin kuten miten kouluruokailu Helsingissä alkoi ja kuinka ruoka jaettiin 1940-luvulla.

Helsingin kaupungin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki vastasi #kouluruokapäivä-tapahtuman kävijöiden kysymyksiin, kuten: ”Miten kouluruokailu Helsingissä alkoi?”, ”Miten kouluruokailu on kehittynyt?” ja ”Millaista kouluruokailu on tänään?”.

Kurkkaa täältä myös muut Kouluruokapäivä-materiaalit ja ohjeet tapahtuman järjestämiseen ja viestintään:

 

TAUSTAA

Ensimmäinen #Kouluruokapäivä järjestettiin Helsingin Teurastamolla 11.11.2014. yhdessä Helsingin kaupungin opetusviraston, Palmian, Ruokatiedon, Tukkutorin sekä Flavour Studion kanssa. Lähtökohtana toimi ajatus kaikkien osapuolien – oppilaiden, opettajien, vanhempien, keittiön väen ja virkamiesten osallistamisesta, tasavertaisuudesta ja yhdessä tekemisestä. Vuonna 2018 kouluruokailun Juhlavuoden kunniaksi aineistoa on päivitetty ja kehitetty ELO-säätiön koordinoimana yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Jatka lukemista

ELO

Lentävä lautanen -ruokakulttuuripalkinnot jaettu