Villiruokaa pöydän täydeltä

Puhdas villiruoka täydentää suomalaista ruokapöytää ympäri vuoden. Suomalainen osaa kerätä metsästä herkut talteen, säilöä, pakastaa – ja laittaa niistä ruokaa.

Marjastus ja sienestys ovat Suomessa jokamiehenoikeuksia siinä missä luonnossa liikkuminenkin. Erilaiset suojelualueet ovat poikkeuksia. Luonnonpuistoissa marjastus ja sienestys ovat kiellettyä, ja kansallispuistojen järjestyssäännöissä voi olla rajoituksia. Yksityisillä mailla kulkiessa on katsottava, ettei kerää marjoja ja sieniä tai villikasveja kenenkään pihapiiristä.

Marjoja ja sieniä kerätään kotitarpeiksi pakkaset täyteen ja niitä riittää myös myytäväksi. Keruutuotteista suurin liikevaihto on metsämarjoilla. Vuonna 2013 marjojen ja sienten poimintatulot olivat yli 22,1 miljoonaa euroa. Marjojen osuus oli yli 21,3 miljoonaa euroa.

Vuonna 2014 kaupallisesti tärkeimmät luonnonmarjat olivat mustikka, puolukka ja lakka. Puolukka ja mustikka ovat myös määrällisesti eniten myyntiin kerätyt luonnonmarjat.

Lakan kilohinta on korkein. Mustikasta maksetaan enemmän kuin puolukasta. Vuosittaisissa poimintatulojen määrissä puolukka on yleensä kärjessä, mutta poikkeuksiakin on kuten viimeisimpänä raportointivuonna 2014. Muita luonnonmarjoja ovat variksenmarja, karpalo, pihlajanmarja, mesimarja, tyrni ja metsävadelma. Niiden myyntimäärät ovat vain murto-osa päämarjojen määristä ja myynti saattaa olla satunnaista eri vuosina.

Luonnonsienistä myyntitietoja saadaan kantarellista, herkkutatista, haapa-, kangas- ja karvarouskusta, sekä suppilovahverosta, korvasienestä ja mustatorvisienestä. Kaupallisesti tärkein merkitys on herkkutatilla, joita  poimitaan määrällisesti eniten. Herkkutatin kilohinta on hyvä ja se on vientisieni. Suurin osa viedään Etelä- ja Keski-Euroopan maihin, lähinnä Italiaan.

Suolasienenä käytettäviä rouskuja kerätään hyvinä satovuosina paljon ja ne käytetään kaikki kotimaassa. Kantarellilla ja suppilovahverolla on myyntipoimintaa, mutta kotitaloudet keräävät niitä paljon myös omiin tarpeisiin. Keväistä korvasientä poimitaan jonkin verran myyntiin, mutta myrkyllisyys rajoittaa sen käyttöä.

Suomessa saadaan vuosittain kuutisen miljoonaa kiloa riistalihaa, josta valtaosa käytetään metsästäjien omissa ruokatalouksissa. Metsästäminen edellyttää voimassaolevaa metsästyskorttia.

Suomessa metsästysoikeus on maanomistajalla. Maata omistamatonkin pääsee metsästämään ostamalla eräluvan valtion maille tai hankkimalla päiväkortin yksityisille metsästysalueille. Yksityiset maanomistajat voivat vuokrata maansa metsästysoikeuden paikalliselle metsästysseuralle tai eräpalveluita tuottavalle yritykselle. Valtion erälupia metsästykseen ja kalastukseen myy Metsähallitus, joka hoitaa valtion maita ja vesiä.

Lue myös:

Suomalainen ruokakulttuuri – metsästä syntynyt
Villiruokaa pöydän täydeltä
Villiruokaa ravintoloihin, kauppoihin ja vientiin
Koulutuksella lisää villiruokaosaamista
Hyvinvointia metsästä
Kestävä metsä

Lähteet:

Marsi 2014 Luonnonmarjojen ja –sienten kauppaantulomäärät vuonna 2014 (MAVI)
http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/asiakokonaisuudet/luomu/marsi-2014.pdf

”Suomi syö ja juo” on museoiden yhteinen nykydokumentointihanke.
http://www.suomisyajajuo

Metsähallituksen lupamyynti toimii Eräluvat –palvelussa
http://www.eraluvat.fi