Vuoden Tarjoilijat
Heidi Martikainen, Vuoden Tarjoilija 2019
Olen osallistunut kilpailuun kaksi kertaa aikaisemmin, joten osasin odottaa tämän vuoden kilpailuja. Tiedon hausta sain Vuoden Tarjoilija-organisaation some-kanavalta. Kilpailulta odotan hyvää ryhmähenkeä kilpailijoiden kesken, uusia tuttavuuksia, itseni haastamista ja uusia kontakteja alan vaikuttajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Jännitän omaa ajanhallintaani. Vaikka kisatehtävä muuten olisi hallussa, on osattava ajoittaa tekeminen annettuihin aikarajoihin. Olen aikaisempina vuosina ottanut ehkä jopa liian rauhallisesti tietyissä tilanteissa.
Ravintola-ala on tullut elämääni tavallaan äidinmaidon mukana. Molemmat vanhempani ja heidän vanhempansa ovat pitkän linjan ravintola-alan ammattilaisia ja heidän työskentelynsä seuraaminen sai alun alkaen myös minut kiinnostumaan alasta. 4-vuotiaana olin paljon hoidossa isoäitini luona ja kahvihetki-leikit olivat iso osa yhteisiä juttujamme. Kahvihetkiin kuului aina kahvin tarjoilu sekä sopivan avecin valinta. Pitkään luulin, että konjakki on ainoa oikea kaveri kahvin seuraan, kunnes eräänä iltapäivänä isoäitini pyysikin kahvin seuraksi likööriä. Kiinnostus juomiin ja viineihin on säilynyt tähän päivään saakka.
Olen ollut alalla 15-vuoden ajan ja alussa työskentelin vanhempieni mukana Fazerilla sekä hotelleissa. Täytettyäni 18, kiertelin pitkin pääkaupunkiseutua keikkatyön merkeissä ja nyt viimeisimmät työpaikkani ovat olleet: ravintola Savoy, ravintola Farang, ravintola Solna ja Kulosaaren Casino. Tutuiksi ovat tulleet kaikki mahdolliset hommat tiskarin ja keittiöapulaisen tehtävistä aina ravintolapäällikköön saakka. Tällä hetkellä työskentelen sommelierina ravintola Demossa.
Päivittäisessä työssäni minulle on tärkeää kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa, niin asiakkaiden kuin työkavereidenkin kanssa. Sosiaaliset tilanteet ovat mielestäni ravintola-alalla parasta ja siksi tämä ala onkin niin koukuttava ja parhaimmillaan se ei edes tunnu työnteolta.
Simppeli on yleensä kauneinta. Ruokatuotteessa pidän siitä, kun raaka-aine pääse näyttämään parhaat puolensa ja on helposti tunnistettavissa. Liika kikkailu vie joskus mukanaan puolet nautinnosta ja mielestäni homman kuuluu olla simppeliä, herkullista ja raaka-aineen alkuperää kunnioittavaa. Tällä hetkellä suuria trendejä ovat Natural-viinit ja luonnon läheisyys ruokatuotteissa. Mutta uskon (ja toivon), että klassikoiden ja klassisuuden aikakausi tekee paluun palvelun ja ruokatuotteen pariin.
Palvelussa haluan olla läsnä ja helposti lähestyttävissä, jotta asiakas pääse rentoutumaan ja heittäytymään palveltavaksi. Juomissa arvostan klassisuutta, mutta haluan päästä yllättämään asiakkaan joskus jopa hieman leikittelevällä valinnalla ja rikkoa ennalta odotettuja kaavoja.
Olen ylpein kahdesta pienestä lapsestani. Olen tyytyväinen siihen, että Suomessa on mahdollisuus kehittyä yhdeksi ravintola-alan huipuista ja silti olla äiti ja nähdä lastensa kasvavan. Uskon, että äitinä oleminen on tehnyt minusta paremman asiakaspalvelijan ja ajankäytön mestarin.
Moni ei tiedä, että olen ”piilo-nörtti.” Harry Potter, Star Wars ja Marvel Universe ovat lähellä sydäntä ja vahvasti mukana vapaa-ajallani.
”Fiilis pohjalta” lausahdus kuvastaa minua. Isältä tyttärelle periytynyt lausahdus, joka mielestäni sopii kaikkiin tilanteisiin ja jonka mukaan pyrinkin toimimaan.
Ronny Malmberg, Vuoden Tarjoilija 2017
Olen koukussa kilpailemiseen. Olen Vuoden Hovimestari 2015 ja Vuoden Tarjoilija 2017. Jälkimmäistä mitalia sain tosin käydä yrittämässä muutaman kerran, ennen kuin onnistuin. Persoonana olen kilpailuvietistä huolimatta rento, ja elän aina hetkessä.
Ravintola-alalle olen päätynyt tavanomaista reittiä, aloitin opinnot Prakticumissa ja jatkoin Haaga-Heliassa kokin ammatti kiikarissa. Salipuoli ja asiakkaat vetivät kuitenkin pidemmän korren. Tarjoilijan ammatissa parasta on asiakaskontakti. Saa antaa suosituksia, ja hemmotella asiakkaita ajan kanssa. Kipinä ruokaan ja juomaan syttyi kuitenkin jo lapsuudessa, tein jo 10 –vuotiaana kotona ruoka- ja juomalistoja vanhemmilleni.
Kilometrejä löytyy 15 vuoden edestä, kun hommat aloittaa 16-vuotiaana. Oi niitä aikoja, kun piti lähteä töistä kotiin viimeistään kymmeneltä illalla. Aloitin urani Radisson Blu -hotelleissa. Siirryin kuitenkin ”heti” 8 vuoden jälkeen päällikkötyön perässä BW-Restaurantsille, jossa kaikkien ravintoloiden ja virkistävän Australian välivuoden jälkeen aloitin kehittämispäällikkönä.
Kilpailemisessa tärkeää on ollut työnantajan tuki, ja itseasiassa aloite kilpailemaan lähtemisestä tuli hänen suunnaltaan. Sen jälkeen jäin koukkuun kilpailemiseen, ja menestystäkin on tullut. Kilpaileminen on hauskaa, ja sen parhaita puolia ovat rennot kisakumppanit, järjestäjät, juontajat ja asiakkaat. Kilpaillessa oppii uutta, ja saa uusia kontakteja. Haastavinta kilpailemisessa on kylmäpäisyys ja valmistautuminen.
Liinoittaminen, kattaminen, tarjoilujärjestys ja muut klassikkotyylin perusteet täytyy olla kunnossa kilpailemaan lähtiessä. Se oli myös oma kompastuskiveni ensimmäisellä kilpailukerralla. Asiantuntevista tarjoilijoista on salin puolella edelleen huutava pula, ja monet ravintolat kouluttavat tarjoilijansa itse. Oma tavoitteeni Vuoden Tarjoilijana on juuri alan maineen edistäminen.
Tarjoilijan työssä haastavaa on kokonaisuuksien hallinta, ja ajankohtaisen tiedon ylläpitäminen esimerkiksi erilaisista juomavaihtoehdoista. Tarjoilija saa olla esiintyjä, ja minulle se on luontaista etenkin työmoodissa.
Suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin edistäminen sekä persoonallisten lähi- ja artesaanituotteiden suosiminen inspiroivat minua. Huumori ja rentous ovat tärkeä osa työfilosofiaani, niin asiakkaiden kuin työkavereiden suhteen. Turha meidän hommista on stressata, virheitäkin saa tehdä kun ei olla ydinvoimalan valvomossa töissä.
Olen tietovisaguru, jos haastat minut Trivial Pursuit –matsiin niin saat tietää lisää! Jalkapalloa potkin sen verran, etten lennä pihalle vitosdivarista. Tämä mies pähkinänkuoressa: ruoanlaitto, tähtitiede ja viinien hamstraus. Heti kun Riesling -köynnös pärjää mun takapihalla niin on aika vaihtaa taas harrastusta.
Kilpailemalla ei voi kuin voittaa! Ainakaan tässä skabassa.
Saara Alander, Vuoden Tarjoilija 2015
Kilpaileminen avulla pysyy ajan tasalla ja saa luotua hyviä kontakteja. Olin mukana jo vuonna 2013 pidetyssä Vuoden Tarjoilija –kilpailussa, jolloin kilpailu järjestettiin ensimmäistä kertaa. Sijoituin ensimmäisellä osallistumiskerrallani kolmanneksi. Minulla oli jo kilpailukokemusta, sillä olin kilpaillut paljon jo koulussa ollessani.
Pidin välivuoden kilpailemisessa, kun lapseni syntyi. Muuten olisin hakenut heti seuraavana vuonna uudelleen mukaan! Vuoden Tarjoilija –kilpailuun osallistumista harkitseville sanoisin, että hae ihmeessä! Voit vain voittaa, sillä kehität samalla omaa ammattitaitoasi, saat kokemusta ja suhteita. Et häviä mitään.
Vuoden Tarjoilija -kilpailun voiton jälkeen menin ravintola Muruun ravintolapäälliköksi ja sitä ennen olin töissä ravintola Rouxissa. Kilpaileminen vie mukanaan ja olen myöhemmin kilpaillut muun muassa Best Nordic Waiter –kilpailussa vuonna 2016, missä sijoituin ensimmäiselle sijalle. Seuraavana vuonna voitin Chaîne des Rôtisseurs Finlanden järjestämän Concours des Jeunes Sommeliers ”Nuori Sommelier -kilpailun”. Olenkin jatkanut viinien opiskelua Perho Prossa ja parhaillaan suoritan WSET LEVEL 4 Diploma in Wines & Spirits tutkintoa, sillä haluan kehittää viiniosaamistani entisestään.
Haluan palvella asiakkaita aina henkilökohtaisesti, niin että he kokevat tulleensa huomioiduksi omana itsenään. Tämä näkyy esimerkiksi juomasuositusten tekemisessä, ne pitää antaa asiakkaan toiveiden mukaan eikä esimerkiksi ravintolan toiveiden kautta.
Tässä työssä parasta on, että joka päivä saa oppia uutta ja tehdä parhaansa. Toisaalta täytyy pitää mielessä, että vaikka itse tekee samaa työtä päivittäin saattaa ravintolaan saapuva asiakas olla ensimmäistä – ja viimeistä – kertaa käymässä. Se vaatii heittäytymistä tekemiseen, aina pitää tehdä parhaansa.
Ravintolakulttuuri on mielestäni hyvässä pisteessä. Jos jotakin, niin toivoisin lisää kansainvälistymistä ja tasokkaiden ravintoloiden lisääntymistä. Tulevaisuudessa toivon myös, että ulkona syömisen kulttuuri leviäisi myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Minulle on tärkeää pitää yllä omaa ammatillista identiteettiä yllä perhearjen pyörittämisen ohella. Olen kuusivuotiaan pojan äiti, jonka motto on ”Turha jäädä unelmoimaan, vaan pitää tehdä asioille jotain”.
Maria Suihkonen, Vuoden Tarjoilija 2013
Olen ollut yli kymmenen vuotta mukana ammattitaitokilpailuiden maailmassa sekä kilpailijana että tuomarina. Tältä matkalta on tarttunut mukaan muun muassa MM-hopeamitali WorldSkills 2011 -kilpailusta eli nuorten ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuista ravintolapalvelut-lajista, Suomenmestaruus Vuoden Tarjoilija 2013 -kilpailuista sekä PM-pronssimitali Nordic Waiter 2014 –kilpailusta. Vuonna 2018-2020 toimin Vuoden Tarjoilija -kilpailun kilpailujohtajana.
Kilpailemisen myötä olen päässyt kulkemaan mitä uskomattomimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa, sekä kasvattamaan verkostojani. Olen hyvin onnellinen siitä, että aikoinaan lähdin mukaan kilpailutoimintaan, ja päätin haastaa itseni poistumalla omalta mukavuusalueeltani.
Vuosien varrella olen kulkenut paljon sesonkien mukana, olen työskennellyt useassa eri kaupungissa Leviltä Hankoon – pohjoisesta etelään. Rakastan sesonkityön tuomaa sykettä ja vaihtuvuutta. Työpaikkojani ovat olleet muun muassa Levin Hullu Poron eri toimipisteet, ravintola Pöllöwaari Jyväskylässä ja Helsingissä ravintola Luomo ja nykyisin Krog16. AMK –opintoni Helsingin Haaga-Heliassa, Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon (restonomi) –koulutusohjelmassa sain päätökseen kesällä 2018.
Tarinallistaminen kiehtoo minua. Näen sen ammattitaidon ohella yhtenä merkittävänä tekijänä unohtumattomien asiakaspalveluelämysten luomisessa. Koen, että asiakkaalle (sekä itselle) on paljon mielekkäämpää kertoa tuotteista ja ruoasta niiden taustalla olevien tarinoiden kautta. Tuotteen sielu välittyy aidommin asiakkaalle, kun hän kuulee esimerkiksi tuottajan viinitarhoilla kirmaavista, rikkaruohoa syövistä pikkulampaista kuin jos hänelle lueteltaisiin pelkästään, minkälainen happorakenne tai jäännössokerimäärä viinissä on.
Arvostan suuresti puhtaita, kotimaisia ja paikallisia raaka-aineita ja tuotteita. Usein vähemmän on enemmän, eli kun on hyvät, kunnon raaka-aineet pohjana, niitä ei tarvitse peitellä vaan ennemminkin antaa niille oman tilan loistaa. Turha kikkailu pois ja paluu alkuperäisille juurille. Hävikin minimointi ja ylikulutuksen väheneminen on ehdottomasti hyvä asia. Minua kiinnostavat pienet ruoka- ja juomatuottajat, sillä heistä löytyy paljon innovatiivisuutta. Pienistä tuotantomääristä huolimatta juuri pienet tuottajat kehittävät ruoka & juomakulttuuria ja mahdollistavat luovuuden, ja uusien innovaatioiden syntymisen. Moni ei tiedä, että meribiologia ja sukeltaminen ovat lähellä sydäntäni.
Kuva Manne Stenros
Noora Sipilä, Vuoden Tarjoilija 2018
Vuoden Tarjoilija 2018 -kilpailun voittaminen tuntui luonnollisesti mahtavalta, mutta samaan aikaan haikealta. Nyt ei enää tarvitse jännittää hakeeko vielä mukaan kilpailuun. Olen ylpeä kehittymisestäni kilpailuissa ja jokainen kisavuosi ja kisakokemus oli vaadittava ja tärkeä askel kohti kirkkainta eli vuoden 2018 voittoa. Vuonna 2015 ja 2016 olin semifinaalissa, vuonna 2017 hopealla ja 2018 tuli kulta. Kannustamassa olivat perheeni sekä ystäviä ja kollegoita, niin entisistä työpaikoista kuin nykyisestäkin.
Kilpailun taso oli todella kova! Oli aivan ihanaa nähdä uusia innokkaita ja intohimoisia kilpailijoita. Iltajuhlassa taisinkin melkein herkistyä katsellessani kisakumppaneitani, joissa näkyi sama periksiantamattomuus ja koukkuun jääminen kilpailuihin, jota tunsin myös itse jo ensimmäisen kisan jälkeen -siispä ihanat kisakumppanit, älkää luovuttako, muistakaa treenata ja kehittää itseänne, mutta älkää unohtako sitä tärkeintä eli asiakasta ja omaa persoonaanne!
19.-20.3.2018 olinkin jo Tanskassa Herningissä kilpailemassa ensimmäistä kertaa pohjoismaiden tarjoilija -kilpailussa (Nordic Waiter of the Year 2018) ja sain hopeamitalin. Tehtäviin kuului mm. viinin valintaa, sapelointia, transeerausta ja sokkomaistamista. Samaan aikaan kisattiin myös pohjoismaiden Vuoden Kokki -kilpailu, jossa oli mukana kilpailemassa Vuoden Kokki 2017 Mattias Åhman, joka myöskin sai hopeaa. Huhtikuussa valmistuin viinimestariksi ja suoritin baarimestarin erikoisammattitutkinnon.
Olen työskennellyt Kaskiksessa, Murussa, Orassa ja nyt BasBas & Staff Wine Barissa. Kaikkivaltainen hyvä fiilis työyhteisössä sekä yhteistyökumppaneiden kanssa on tärkeää. Joka päivä pitää vähän jännittää ja pitää olla kiva mennä töihin. Sitten kun ei ole enää innoissaan, niin pitää vaihtaa alaa tai työpaikkaa. Olen ylpeä jokaisesta työpaikasta ja työyhteisöstä, jossa olen saanut työskennellä. Minulla on ollut kunnia työskennellä aina alan parhaiden kanssa ja myös innostaa alalle uusia kasvoja.
Ravintola-alalle lähdin opiskellessani restonomiksi. Vuonna 2013 oli ensimmäinen harjoittelu, jonka suoritin ravintola Yokissa, jonne harjoittelun jälkeen jäin töihin kunnes lähdin syksyllä 2013 Kanadaan opiskelemaan. Kanadan harjoittelun jälkeen suuntasin Saksan Hampuriin myöskin opintojen merkeissä. Sieltä palattuani kesällä 2014 aloitin työt juuri auenneessa ravintola Kaskiksessa. Kaskiksessa olin 2 vuotta, kunnes Samuil Angelov houkutteli minut Vuoden Tarjoilija -kilpailun päätösgaalassa Muruun töihin ja niin siis muuttamaan Helsinkiin. Olin työskennellyt Murussa 1,5 vuotta, kun Sasu Laukkonen soitti ja pyysi minua tulevaan uuteen ravintolaansa ORAan sommelieriksi ja ravintolapäälliköksi.
Jokainen työpaikka on vienyt minua eteenpäin, vaikka alussa en olisi tiennyt mihin suuntaan olen menossa. Kokonaisvaltainen tiedostaminen, että mistä se juoma ja ruoka tulee ja että jokaisella valinnalla on seuraukset, myös se kuka tekee ja mistä asiakkaat yksilöllisine tarpeineen tulevat – on tärkeää. Ruoka- ja juomafilosofiani korostavat molemmat vilpittömyyttä, avoimuutta ja tiedostamista. On tärkeää ymmärtää, mistä raaka-aineet tulevat, miten ne on tuotettu ja miten omat valinnat vaikuttavat ympäristöön. Mieluiten haluan tuntea ihmiset tuotteiden takana.
Kisan jälkeinen edustusvuosi oli myös erittäin antoisa ja täynnä mielenkiintoisia projekteja, joista suurimman osan teimme yhdessä Vuoden Kokki 2018 Kalle Tannerin kanssa. Saimme paljon uusia tuttavuuksia sekä sidosryhmiä, joiden kanssa olemme edelleen aktiivisesti tekemisissä. Yhteistyökumppaneille tehtyjen edustustilaisuuksien myötä saamme myös paljon kyselyitä yksityistilaisuuksista ja muista yhteistyökuvioista. Näitä tilaisuuksia teemme Kallen kanssa yhdessä edelleen. On upeaa, että keskinäinen yhteistyömme sekä toiminta yhteistyökumppaneiden kanssa jatkuu virallisen edustusvuotemme jälkeenkin. Lisäksi, olen myös aloittanut kokin opinnot Perho Liiketalousopistossa. Ehkä vielä jonain päivänä lähden tavoittelemaan myös Vuoden Kokki -tittelin voittoa.
Elämä tuo eteen tilaisuuksia ja mahdollisuuksia ja jokaisen itsensä päätettäväksi jää mihin niistä uskaltaa tarttua. Tärkeää on, ettei pelkää liikaa epäonnistumista ja uskaltaa myös heittäytyä ja haastaa itseään! Mikään ei tule ilmaiseksi eli töitä pitää tehdä, mutta jokainen askel vie eteenpäin, vaikka sitä ei edes itse tietäisi. Ensimmäisenä kisavuonna en edes voinut kuvitella, mitä kaikkea ihanaa ja miten uskomattomia ihmisiä saan elämääni kilpailuiden kautta. Ala on kietonut minut sormensa ympärille! Jatkuvat mahdollisuudet kehittää itseään ja työskentely muiden intohimoisten ammattilaisten kanssa on jotain, mistä en halua luopua!
Filosofiani perustuu pitkälti siihen, että asenne ratkaisee aina!
Taneli Lehtonen, Vuoden Tarjoilija 2016
On mahtavaa haastaa itsensä, katsoa mille tasolle itse yltää kilpailussa. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin, ja verkostoituu ympäri Suomea ja jopa ympäri maailmaa.
Jos joku nuori tarjoilija miettii tätä lukiessaan osallistumista Vuoden Tarjoilija –kilpailuun – lähde! Kilpaileminen ei saa olla liian vakavaa, ja hauskaa pitää myös olla. Kilpailuissa näet, mitä muut tekevät ja kehityt ammatillisesti.
Kotona ja töissä treenaaminen ei ole se juttu, vaan kilpailemisessa. Siellä näkee, mitä tapahtuu. Kilpaileminen luo itsevarmuutta, kun esiinnyt tuomareiden ja satojen ihmisten edessä. Se lisää myös esiintymisvarmuutta, ja voit helpommin esiintyä myös töissä muutaman hengen seurueiden edessä. Vuoden Tarjoilija –kilpailun voitto on yksi tärkeimpiä saavutuksiani, samoin hienoa on ollut voittaa Vuoden Sommelier useampana vuonna. Olen kilpaillut myös pohjoismaisissa kilpailuissa.
Uralleni on mahtunut hienoja ravintoloita, nyt olen ravintola Murussa. Sitä ennen olen saanut olla muun muassa ravintola Nokassa ja Savoyssa, sekä Chez Dominiquessa.
Palvelufilosofiani on, että kaikki nauttivat ja lähtevät tyytyväisinä kotiin – vaikka saapuisivat huonolla tuulella. Omalla tekemisellään voi vaikuttaa todella paljon. Tekniset asiat ovat myös tärkeitä: oikeanlaiset, kunnossa ja puhtaina odottavat välineet ja viinien oikea lämpötila. Kattauksen haluan olevan juuri kyseistä iltaa varten. Se, että kaikki on kunnossa välittyy myös asiakkaalle. Siisti, hyvin hoidettu sali on myös merkki ammattiylpeydestä.
En halua tarjoilijoista seinäruusuja. Toivon, että tulevaisuudessa tarjoilijoiden persoonallisuus voisi tulla entistä enemmän näkyväksi. Asiakkaiden toivoisi näkevän kokonaisuuden. En missään nimessä halua mennä takaisin pönötykseen. Tarjoilijoista ja sommeliereista voi tulla tulevaisuuden superstaroja samaan tapaan kuin kokit ovat nyt. Alalla kouluttautuminen on lisääntynyt, ja se näkyy myös salin puolella. Ravintolasalissa tapahtuvan työn arvostus on korkealla.
Moni ei arvaa, että minulle yksityiselämä on todella tärkeää: luen, laitan ruokaa ja vietän aikaa perheen kanssa. Tyttöystäväni on minulle erityisen tärkeä. Kilpailuviettini on ehkä rauhoittunut hieman, se jättää aikaa omalle elämälle. Kesällä pyöräilen, ja lasken mäkiä maastopyörällä.
Toni Yksjärvi, Vuoden Tarjoilija 2014
Aikanaan tieto kilpailusta ilmestyi henkilökunnan ilmoitustaululle. Ajattelin, että Vuoden Tarjoilija -kilpailu olisi mahdollisuus haastaa itsensä ja kehittää uusia taitoja. Työnantajan (Royal Ravintolat Oy) kannustus oli myös tärkeää. Kilpaileminen ja itsensä haastaminen on kivaa. Sen voi ottaa mahdollisuutena oppia. Hyvä treenaus hienojen yhteistyökumppaneiden kanssa jää takataskuun tulevia vuosia varten.
Tarjoilijalta vaaditaan paljon muutakin kuin esimerkiksi pelkkää juomatuntemusta. Toivoisin, että Vuoden Tarjoilija –kilpailuun hakisi nykyistä enemmän sellaisia henkilöitä, jotka ovat nähneet alaa, mutta että he olisivat vielä ’tavallisia’ tarjoilijoita – ei sommeliereja tai hovimestareita, joille on omat kilpailunsa. Tarjoilijat ovat tulevia alan esimiehiä, ja tie kilpailun tavoitteen saavuttamiseksi: tarjoilijan ammatin arvostuksen kasvattamiseksi. Oma urani on vienyt minut moniin ravintoloihin, olen ollut töissä esimerkiksi ravintola Seurahuoneella, Sipulissa ja Gastrobar Emossa.
Yksi tärkein asia tarjoilijan työssä on asiakkaalta saatu kiitos. Halu ylittää asiakkaan odotukset, ja tarjota ainutlaatuisen onnistuneen hetken tulisi olla tavoitteena joka päivä. Se voi tapahtua missä tahansa, ei välttämättä huippuravintolassa – kahvin ostaminenkin voi olla onnistunut asiakaskohtaaminen! Asiakkaan pitää huomata, että on saanut enemmän kuin tuli hakemaan. Tekemisessä pitää näkyä aito välittäminen, halu tehdä asiakkaan päivästä erinomainen – ei vain voittoa ravintolalle. Asiakkaan huomioiminen on minulle tärkeää.
Toivon, että Suomessa säilyy vahva koulutusperinne. Tarjoilija on moniosaaja paikassa kuin paikassa ja liian monesti osaaminen on kapea-alaista. Silloin tulee tilanteita, joissa ei pärjätä ja osata – eikä silloin kekseliäisyyskään aina riitä. Arvostan tekijöitä, jotka ovat olleet alalla pitkään ja toivon, ettei tarjoilijan ammattiin suhtauduttaisi läpikulkuammattina. Tähän työhön voi laittaa sielunsa yhtä lailla salissa kuin keittiössäkin.
Oma filosofiani voisi olla, että silmät auki ja ulos laatikosta!
